Eilen kirjoitin tuon edellisen tekstin, tänään on päivä uus. Tein kyllä ansiokasta aineistonpyörittelyä eli printtailin tekstiliuskoja ja laitoin ne varta vasten hankkimaani kansioon. Otin lasin punkkua ja lueskelin liuskoja. Ei tullut juuri yhtään ajatusta päähän. Otin toisen lasin viiniä ja kuulostelin: ei mitään rakentavaa. Teksti ei puhu mulle! Menin nukkumaan koiran ja miehen kainaloon.
Yöllä heräsin siihen tunteeseen, että kaikki ei ole kunnossa. Teksti ei avaudu mulle, koska mulla ei ole sopivia silmälaseja! Oon kyllä pyöritellyt ja kirjoitellut joitakin huomioita analyysitavan valinnasta, mutten ole sitoutunut siihen. Vähän jotain diskurssianalyysistä, viittaus keskusteluanalyysin perinteeseen, retoriikasta oikeastaan vaan nimi ja vähän muuta suttua. Tää on sama juttu kun mulla aina; kun joku asia on inhottavasti auki, sitä ei halua ajatella eikä myöntää vaan touhuaa jotain muuta äänekkäästi. Enhän mä OLE valinnut analyysimenetelmää.
Kun tehdään eronteko realistisen ja kielellisen lähestymistavan välillä, mua alkaa heti hirvittää. Tulee blokki päähän. Nyt mä hyväksyn sen, että en ole vielä valinnut analyysimenetelmää, ja alan pohtia sitä tarkemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti