Pullerointia

Eilen lueskelin lähdematskua aiheesta internet-aineistojen laadullinen tutkimus ja tutkimuksen eettiset kysymykset. Ja niitähän riittää, samoin kuin näkökulmia niihin. Ehkä mä en kuitenkaan uppoa sen syvemmälle siihen suohon, kunhan nyt refereoin pääpointit ja otan niihin kantaa oman aineiston näkökulmasta. Tää oikeestaan alkoi siitä, kun edellisenä yönä sen itkupotkuraivari-illan jälkeen käsittelin unissani aineistoa ja aamulla herätessäni tajusin, että siinäkin on jotain epäselvää, siis aineiston poiminnassa. Sopiva kirja käteen siis, onneks sattu löytymään yks lainattu teos jonka olin jo unohtanut.

Netistä ei löytynyt uutta online-aineistojen tutkimuksen eettistä ohjeistoa,mistä olin hyvin närkästynyt. Löytämäni artikkelit olivat vuodelta 2002, varmasti jotain uudempaa on mutta ei sattunut mun haaviin. Toisaalta, eettiset kysymykset ovat pitkällisiä pohdintoja, ja aina voi pelata varman päälle ja noudattaa tai rikkoa tietoiseti jotain vanhempaa tiukempaa ohjeistusta.

Illalla olin sopinut meneväni Karita Mattilan jazz-keikalle ja harmitti, kun työrupeama jäi pahasti kesken. Mutta ei harmittanut kauaa. Ihana konsertti! Nautiskelin musiikista, välillä lavastus vähän häiritsi joten suljin silmät. Oli meinaan pehmeät penkitkin. Rentouduin niin totaalisesti, että aloin haaveilemaan samanlaisesta tukasta kuin diiva Karitalla. Siis että unohdin sen, ettei mulle sovi littanat vaaleat tukat. Melko rentoa jos unohtaa omat rajoituksensa.

Rentoutumisen jälkeen juttelin niitä näitä viinilasin ääressä ystäväni lääketieteen proffan kanssa ja puhe kääntyi tietysti mun graduun. Olipa paikka, kertoa tästä aiheesta lääketieteellisen asiantuntijuuden ja tiedon konkarille. Siis mikä se sun otsikko nyt on? No, siis, ootas kun mä muotoilen…siis ööö…muuttuvan asiantuntijuuden ja suljetun lääketieteellisen tiedon demokratisoituminen erään terveysaiheisen online-yhteisön keskustelupalstalla. Mutta: on kuulemma tosi tärkeä ja hyvä aihe, ja ajankohtainen, eikä kotimaista jos ei juuri ulkomaistakaan tutkimusta juuri lainkaan. Tietysti katsomme aihetta vähän eri suunnalta, hän mahdollisena uhkana ja puoskaroinnin lisääntymisenä, minä potilasyhteisön kulttuuurista kiinnostuneena. Mutta sainpahan vähän lisää itseluottamusta ja uuden kohdan lukuun Relevanssi: Myös suljetun lääketieteen kannalta kiinnostaavaa, SANOI LÄÄKÄRI.

Tänään kirjotan etiikkakappaleen valmiiksi ja sitten sukellan aineistoon, näine uusine rajauksine mitä eilen kehitin eli joudun hieman muuttamaan aineistoa, jotta sen poiminta olisi systemaattisempaa. Eli suomeksi laittamaan roskiin pari nippua a4.sia ja printaamaan netistä uudet. Kuulostaa kohtulliselta. Nyt hommiin!

Ai niin, tuosta postauksen otsikosta. Aamun hesarissa oli juttua vastajulkaistusta kirjasta Luokkakokous, en ny muista kirjailijaa, kalju se oli. Lainasivat kirjan päähenkilön kommenttia: Mikään ei ole säälittävämpää kuin kolmekymppinen pullero, joka yrittää näyttää kaksikymmentäkaksivuotiaalta. Tunsin piston syömmessäin, ja kiristävän tunteen hennes-hupparissani. Mutta kokemuksesta voin kertoo, ettei mikään oo säälittävämpää kuin kaksikymmentäkaksivuotias pullero, joka yrittää näyttää kolmekymppiseltä. Oon nimittäin kokeillu. Oi niitä jakkupukuja, huiveja ja salkkuja! Kukaan aito kolmikymppinen näytä siltä. Ja sitä paitsi, pullero on mukava sana. Hö, eksyin gradusta. Palajan omia jälkiäni takaisin sorvin ääreen.

(Onks tää huppari liian kiree? Does my bum look big in this?)