Tee gradu, piste.

Mulla on edessä haastava ja stressaava tehtävä: Kirjoittaa kolmessa viikossa gradu. Esimies töissä ilmoitti, että gradun on oltava valmiin näköinen kolmen viikon päästä, tai työsopimusta ei uusita syyskuun lopun jälkeen. No, oonhan mä yrittänyt ja epäonnistunut jo monen vuoden ajan, lupaillut vaan että kyllä se siitä tässä sivussa. Mutta eipä se oo itekseen syntynyt.

Uutisen kuultuani ekaksi mietin, että lähden kotiin itkemään. Sitten ajattelin, että odottelen ja tunnustelen vähän tilojani, ennen kuin syöksyn hirvittävään murheen alhoon. Joten menin työkaverin huoneeseen itkemään. Ihana kollega ja ystävä sanoi, että nyt ei ole itkun paikka, tartut työhön ja onnistut siinä. Niinkuin ojaa kaivaisit, lapio käteen ja hommiin. Kyllä sä pystyt!

No, mä päätin pystyä. Viime viikolla paiskin kaikki vapaa-ajat, töissäkin pystyn lukemaan lähdekirjallisuutta. Kirjoitin eiliseen iltaan-yöhön mennessä rungon koko paskasta ja suurinpiirtein valmiiksi teoriaosuudet. Nyt pitäisi tarttua aineistoon, joka onneksi on valmiina. Muuta valmista mulla ei ollutkaan, nyt on jo 25 sivua tekstiä! Eli luvut:

2 Tutkimusongelma (Viitekehys, tarkemmat tutkimuskysymykset, relevanssi),
3 Tutkimuskohteen kuvaus ja
4 Teoreettinen tausta ja aiempi tutkimus.
Siis ei tietenkään puhtaaksi kirjoitettuina, mutta sisällöt. Laitoin tänään aamulla menemään ekat kommentoivat versiot proffalle, epäviralliselle ohjaajalleni ja myös pomolle, näytiksi, että tulosta syntyy.

Nyt on ihan tosi kurja olo, valvoin viime yönä kolmeen asti ja aamulla kuitenkin ylös ja duuniin. Mutta lohdutan itseäni; tää on vain hetkellistä, tää on vain lähinnä fyysistä väsymystä ja sen johdosta ohimenevää motivaatiopuutetta. Mä oon sairastellut pahastikin ja selvinnyt kaikenlaisesta moskasta, tää on pientä (mutta kuluttavaa) sen rinnalla. Kaipaisin nyt eniten jotain palautetta ja kannustusta. Miksei työpaikkojen välipala-automaateissa myydä ilahduttavia nameja, kuten suklaapupuja? Nyt mä kirjoitan aineiston kuvauksen ja alan lukemaan sitä.