Terveisiä kaivon kannelta

Yöllä ei netti toiminu, joten nyt vasta yölliset fiilikset...

Meinasin vielä about 2 tuntia sitten heittää kirveen kaivoon. Tai tunsin iskeväni kirveen kiveen. Mutta mikä heitetään kaivoon, siinä sananlaskussa? Lapio? Lusikka ainakin heitetään nurkkaan. Olen varma, että sellainen sananlasku on jossa heitetään jotain kaivoon. Siis samoin kun Tommy Tabermanin runossa ”heitimme ymmärryksen kuin tyhjän pullon kiveen.” Kankkulan kaivo, sehän se oli. Olin siis sitä mieltä, että kaikki efortti on valmista heitettäväksi kankkulan kaivoon.

Tulin töistä kotio mukanani kassillinen sälää, lähteitä ja muistiinpanoja ja aineistoa ja pää täynnä vielä sälempää sälää. Kotona sitten kiukuttelin, levittelin papereitani korostetun kömpelösti itku kurkussa ja huusin koiralle. Märisin toisten graduista, joiden lukeminen pistää mut vaan enemmän sekaisin. Mies tuumas, että mee nukkumaan. Mä tiuskin, etten ehdi nukkumaan, koska en ole kirjoittanut tänään mitään, eli olen umpikujassa. Sitten katottiin yhdessä vähän tätä problematiikkaa, että mitkä mun tutkimuskysymykset oikein on ja lisäksi väittelyä siitä, pitääkö mun sitoutua etukäteen tiukasti johonkin analyysitraditioon. Kuulin myös sosiologi Tommi Hoikkalasta, joka käytti väikkärissään ”lähilukua”. Mua kiinnosti oikeesti vaan se, että onko Hoikkala nimensä veroinen. Siis hoikka. On kuulemma.

Mutta kun mä oon laatikkopää. Rakastan kehikoita. Alfanaaras –testin (alphamalesyndrome.com) tuloksissa luki, että “As someone who scores relatively highly on Executor strengths, you like structure--“ Nii-in. Mua inhottaa kaikki, mitä ei voi lokeroida, ja mielellään etukäteen. No, sitten kun lueskeltiin yhdessä aineistoa ehkä hieman kireähkön tunnelman vallitessa, ja vähän juteltiin siitä, mä ajattelin relata. Että siis, mulla on edelleen ja kuitenkin kaksi käsitettä/teemaa, joiden valossa tarkastelen aineistoani. Asiantuntijuus ja tiedon demokratisoituminen.

Mies tuli suihkusta ja antoi ohjeen laatikkopäälle (mä kirjotin tän sanelusta): ”Jos sä nyt haluat selkeen toimintaohjeen: On aivan sama, aiotko kutsua sitä lähiluvuks vai sisällönanalyysiks vai aiotko eritellä diskursseja tai retoriikkaa, yks lysti. Olennaista on, että sulla on valikoitu aineisto, jossa on puhetta niistä asioista joista sä oot kiinnostunut, ja käyt sen läpi vaiheittain. Ekaksi luet aineiston läpi ja merkkaat ne kohdat joissa puhutaan niistä asioista. Käytännössä sun aineisto on sen jälkeen enää ne kohdat, joissa puhutaan niistä. Sen jälkeen arvioit, onko se sopivan kokoinen aineisto.”

Eli noin mä teen. Loppuun pitää sanoa aina jotain et ”nyt mä…” niin Nyt mä meen nukkumaan, ja merkkaan tän tai oikeestaan eilisen päivän pakolliseks itkuraivaripäiväks tässä prosessissa.