Back from Hell, Part One

Tiistai-ilta. Oon sitte katellu melkosen läjän Buffy vampyyrintappajaa, kakkossiisoni on jo paremmalla puolella. Ja samoja hirviökuvastoja sitten tietty unissakin, mutta ei se kyllä selitä tätä kaikkea tapahtunutta.

Mites tän havainnon tiivistäisi? Mietin jotenkin näin, että gradunvääntö, tiukka deadline, sen saavuttaminen, itsensä ylittäminen, ylittämisen huomiottajättäminen, omien rajojen huomiottajättäminen (by me), viinanjuonti, äidin kanssa perhetragediamme kaluaminen, anteeksiantaminen, viinanjuonti, buffykavalkaadi ja töihinpaluu ei ole toimiva yhtälö. Nyt tiistai-iltana alkaa taas henki kulkemaan, sunnuntaina vielä luulin kuolevani, tai ainakin pelkäsin. Luulin, että ahistushäiriöni (anxiety disorder) pysyy lääkkeillä kurissa, mutten ollut vissiin sitten kokeillut tällaisia ääriolosuhteita. Tulipahan taas rajat testattua. Sinänsä huvittavaa, kun mä ajattelinkin, että taas tässä hommassa etsin omia rajojani. Että otan sen neljännen elementin haltuun. Ilma (laskuvarjohyppy), vesi (sukellus), maa (erämaavaellus) ja nyt tuli (oma kiirastuleni gradu). Mutta kyllähän mä oon sen ottanut haltuuni. Mitä nyt vähän paikat kärähti.

Toisaalta, mä kyllä toimin ihan kohtuullisesti vaikeassa tilanteessa. Kun alkoi seinät kaatua päälle, tunnistin mistä on kyse, ja yritin levätä, luovuin vastuista, taputin itseäni olkapäälle ja sanoin että hyvä tyttö. Kun äiti yritti repostella taas vanhoja tunkioita, sanoin että annetaan jo olla, nyt suuntaudun tulevaan. Ja sitten kun alkoi todellinen mörköooppera, nappasin valot päälle, koiran kainaloon ja odotin päivän valkenemista. Aamulla avasin netin ja etsin hakusanalla "anxiety disorder workbook" ahistuksen hallintatehtäviä, kävin hierojalla, kuuntelin rentoutuslevyä ja aloin purkamaan mörri-möykkyä osiin ja valitsemaan vaihtoehtoisia reagointitapoja.

Tänään olen lähinnä lepäillyt, pötkötellyt, loikoillut ja lekotellut, ja katsonut Buffya paremmalla mielellä:) Huomenna ajattelin tunnustella tuntojani, ja mikäli vointi on hyvä, jatkaa graduni viimeistelyä siitä mihin perjantaina jäin. Törmäsin tuossa konetta selatessani pariin artikkeliin, joista voin ottaa viitteitä johtopäätöksiini. Ja lisäksi tuli yksi hyvä pointti tuossa äsken koirankusetusreissulla mieleen, kertoo jo aika hyvin, että pää alkaa olla paikallaan.