Huonon itsetunnon aakkoset: A

A Aiemmat vähättelevät tai vähätteleviksi tulkittavat puheet, ja niiden perinpohjainen, jopa nostalginen muistelu.

Eilen sorruin siihen. Päivä meni ihan mukavasti, sain analyysiin paljon huomioita ja tekstiäkin muutaman hyvän kappaleen. Sitten aloin miettimään, voiko tää mennä näin sutjakkaasti. Ei diskurssianalyysin pitäisi sujua helposti. Mä oon varmasti ymmärtänyt jotain aivan totaalisen väärin, tai vaikken olisikaan, mä ainakin kirjotan ihan täyttä paskaa.

Ryhdyinkin tonkimaan jo hieman unohtuneita tunkioita. Mitä mulle on sanottu vuosien mittaan, siis huonoa palautetta kirjoitustöistä? No, muistin neljä tosi hyvää tyrmäystä.

1) Ensiksi, ensimmäisen mainoskuva-analyysin tein kansanopistossa intoa puhkuen, nuori kun olin, ja sain aikaan rakenteeltaan ehjän ja mielenkiintoisen harjoitustyön suomalaisen naistenlehtien mainosten naiskuvasta 50-luvulta nykypäivään. Äidinkielen opettajamme totesi, että mistä sä oot nää tulkinnat ottanut. Ei saa toisten puheita lainata ilman lähdettä. Sanoin, että olen tulkinnut kuvia itse, lähdeaineistoon tukeutuen. Akka ei uskonut.

2) Ensimmäisellä tieteellisen kirjoituksen kurssilla yliopistossa meidän piti tehdä kirja-arvostelu eräästä tutkimuksesta, jossa käsiteltiin 80-luvun humukulttuuria. En osannut vielä kirjoittaa tieteellistä kirja-arvostelua, joten kritisoin lähinnä 80-luvun humukulttuuria. Kurssin vetäjä sanoi, ettei tämmöine teksti yliopistoon sovi, ei tää oo mikään City-lehti. No v***u siks kai mä siellä kurssilla olin, että oppisin!

3) Kirjoitin toisen aineen tutkimusseminaarissa tutkielman teknologiapeloista. Kurssin vetäjä aloitti palautteen sanomalla, kuinka mä kirjotan niin sujuvaa tekstiä, että lukija ei hoksaa katsoa, onko tekstissä sisältöä. Kiitos vaan.

4) Kirjoitin kolmannen aineen harjoituskurssilla paperin elokuva-analyysiä. Ei ollut kuulemma mistään kotoisin, liian kevyttä itsestäänselvyyksien analyysiä. Se oli, rakkaat vetäjät, mun eka elokuva-analyysini. Lopetin sen aineen. Mutta onneksi tiemme toisen vetäjän kanssa kohtasivat myöhemmin, ja maksoin potut pottuina.

Herkkänahkainen ja pitkävihainen, minäkö;) No, kun olin aikani noissa muistoissa kiemurrellut päätin...lopettaa. Entäs sitten? Nehän on vaan yksittäisiä mielipiteitä, ei muuttumattomia faktoja tai ennusteita. Up yours!