Tänään kiemurtelin ihmeellisen tunteen vallassa kirjoitussopessani eli sohvalla. Pohdin, että mikä ihme nyt riivaa? Mies tuli kohta samaan sohvaan ja aloitti vastaavannäköisen epämukavan oleilun. Kysyin, että mikä sitä vaivaa? Se sanoi, että kun on kai vähän tylsää. Aivan, tylsää!! Mulla on niin harvoin tylsää, että en edes muista moista tunnetta. Mies lähti elokuviin, mä lohduttauduin koiran kainalossa kun en voinut lähteä mukaan. Koira alkoi urisemaan sillä tavalla kun aina silloin, kun sillä on tylsää. Mä tylsistytän jopa koiran!
No, eipä sillä, eihän mun tehtävä ole toimia viihdyttäjä tai edes viihtyjänä vaan tehdä gradua. On vaan jotenkin niin harvoin sellasta, että on todella tylsää, eikä edes voi sille mitään. Ihan kun olis jalka paketissa eikä telkkua. Miksiköhän mä oon vältellyt tätä hommaa niin monta vuotta.
No, mitä tylsää jorinaa tääkin. Mä muuten kirjoitin toissapäivänä ekan osan analyysistä eli asiantuntijuuden strategioista. Siitä tuli ihan hyvä. Eilen sitten taas oikoluin koko tekstiä ja jaottelin uusiks. Huomasin myös, että semmonen tulkitseva lätinä mitä mä olin aluks pitänyt vaan tutkimuskohteen kuvailuna on todellakin analyysiä, joten siirsin sen tulosten puolelle.
Mietin sitäkin tässä tylsyydessä velloessani, että oikeesti kun on kerta tämmöstä hohhoijaa-duunia niin onneksi mun pitää tehdä tämä nopeasti, mähän kuolisin pystyyn jos seuraava puol vuotta olis tämmöstä. Mutta joo, jatkan vielä pari tuntia. Kun nyt kerta toivuin siitä pahimmasta aallonpohjasta kinkku-suolakurkku-karjalanpiirakoiden ja kaakaon ja C.S.I:n avulla, niin voin ehkä tehdä yhden luvun valmiiksi. Ja kyllä, mä oon todellakin vajonnut niin alas että katon telkkaria! Tähän loppu sekin kulttuurisnobbailu "iltaisin harrastan vain hyvää kirjallisuutta".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti